1. huhtikuuta 2015

2. Näkökulmapeliä

Kevätpäivä on valoisa ja linnut laulavat. Aurinko paistaa kirkkaammin kuin pitkään aikaan. Monta viikkoa sää on ollut valkean harmaa ja yllätyksetön. Räntää räntää räntää.... Tänään on kuitenkin kaunis päivä. Kaksi ihmistä jalkakäytävällä. Omissa kiireissään ja omissa mietteissään. Ohittaessaan toisensa katsovat jopa silmiin. Pienen hetken ajan nämä kaksi toisilleen tuntematonta jakavat itsestään jotakin. Tietämättään. Kumpainenkin jatkaa matkaansa normaalisti omissa mietteissään. Päivä on edelleen kaunis.

.
.
.

Kevätpäivä on valoisa ja linnut laulavat. Aurinko paistaa kirkkaammin mitä pitkään aikaan. Monta viikkoa sää on ollut valkean harmaa ja kuollut. Räntää räntää räntää... Tänään on kuitenkin kaunis päivä. Markus kävelee jalkakäytävällä. Harmaa ja puuduttava kokeiden täyteinen viikko on viimein ohi ja hän saa vähän aikaa lomailla. Markuksella on todella hyvä fiilis. Hänestä tuntuu kuin uudelleen syntyneeltä rankan koulujakson jälkeen. Elämä hymyilee! Markusta vastaan kävelee pieni siro tyttö. Kohdatessaan Markus erehtyy katsahtamaan tytön silmiin ja tämä katsoo takaisin. Markus huomaa tytön silmissä pienen toivottomuuden ja ahdistuksen pilkahduksen. Pieni huoli rinnassaan Markus jatkaa matkaansa. Päivä on edelleen kaunis

.
.
.

Kevätpäivä on valoisa ja linnut laulavat. Aurinko paistaa kirkkaammin mitä pitkään aikaan. Monta viikkoa sää on ollut valkean harmaa ja kuollut. Räntää räntää räntää... Tänään on kuitenkin kaunis päivä. Siru kävelee jalkakäytävällä. Säiden puolesta sää on ollut kurja, mutta Sirun mieliala oli kohentunut tuona aikana, Ehkä kaikki menisi sittenkin hyvin! Hän oli väärässä. Siru tuntee ahdistuksen kasvavan askel askeleelta. Hän ei olisi koskaan eläessään halunnut mennä tälläiseen, mutta tämä on viimein keino saada asiat järjestykseen. Miksi elämän täytyy näyttää koko ajan persettään? Sirua vastaan kävelee nuori mies rennoin, kepein askelin. Heidän kohdatessaan Siru erehtyy katsomaan tätä poikaa silmiin. Hänen katseestaan suorastaan huokuu lempeyttä ja iloa. Ahdistus ja jännitys rinnassaan Siru jatkaa kuitenkin matkaansa. Ehkä kaikki tulee lopulta menemään hyvin... Päivä on edelleen kaunis.


...

Tehtävänanto Haastavaa kirjoittamista -blogistatehtävänä olisi kirjoittaa vaikkapa lyhyt teksti kahden ihmisen kohtaamisesta mahdollisimman neutraalisti. Tämän jälkeen kirjoittaa sama teksti toisen ihmisen näkökulmasta "kalvon läpi", eli muokata tekstiä niin, että henkilö tunne, esimerkiksi suru, näkyy siinä. Saman voi toistaa useammalla eri tunteella ja vaikka toisella henkilöllä!

2 kommenttia:

  1. Tosi hieno ja kaunis teksti! Tuo "Päivä on edelleen kaunis" lause on minusta jotenkin tosi iskevä ja hieno :) Sulla on kiva blogi, jatka samaan tapaan!

    VastaaPoista

Jos on asiaa, niin jätä ihmeessä kommentti!